Muutos 2011 -puolue on tarkoittanut minulle tähän asti kriittistä maahanmuuttopolitiikkaa. Sen sijaan siitä, että puolueen olennaisena keinona päämääräänsä on suora demokratia, tai sen lisääminen, olen hieman yllättynyt. 9.4.2010 päivätyn tavoite- ja toimenpideohjelman mukaan puolueen tavoite on Suomen kansalaisten edun ajaminen. Keinoina ohjelma mainitsee suoran demokratian edustuksellisen demokratian tukena sekä sananvapauden turvaamisen myös toisinajattelijoille. Seuraavassa on tarkoituksena pohtia suoran demokratian lisäämistä yleisempänäkin kantana.
On jokseenkin paradoksaalista, että poliitikkojen saaminen eduskuntaan ei riitä puolueelle, vaan heidän asiantuntevat käsityksensä on lisäksi alistettava kansan vahvistettavaksi. Poliittinen puolue - toisin kuin tasavallan presidentti - ei voi uskottavasti väittää mielipiteidensä olevan toissijaisia kansan mielipiteeseen nähden.
Muutos 2011 vaatii erityisesti uuden EU-kansanäänestyksen järjestämistä kansan nykyisen kannan toteuttamiseksi, vaikka vuoden 1994 äänestyksestä on kansanvallan kannalta huonoja kokemuksia. Myöntävän vastauksen liittymiselle antoi noin 40 % kaikista äänioikeutetuista. Varsinaisesta kansan mielipiteestä ei siis voida puhua. Mielipidemittausten perusteella EU-vastaisuus on nykyisellään kasvanut enemmistökannaksi, mutta hyväksyykö Muutos tilanteen, jossa unionimieliset vähemmistönä, mutta ahkeralla äänestämisellään sitouttavat Suomen unioniin jälleen kerran?
Suomen valtiosääntö ei joka tapauksessa tunne sitovan valtiollisen kansanäänestyksen käsitettä. Neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä säätää perustuslain 53 §. Sitovan kansanäänestyksen mahdollistaminen vaatii perustuslain muuttamista, joka tosiaankin saattaa olla tarkastelemisen arvoista.
Suora demokratia ei myöskään vaikeuksitta sovi yhteen parlamentaarisen hallitustavan kanssa. Toiselle on vähintäänkin annettava ehdoton etusija. Hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Eduskunnan luottamus on mitattava eduskuntavaaleissa. Onko hallituksen, eduskunnan, molempien vai kenenkään erottava, kun kansa asettuu vastakkaiselle kannalle? Joka tapauksessa demokraattisesti valittujen kansanedustajien, hyvän hallinnon vaatimuksen velvoittamien virkamiesten ja alansa asiantuntijoiden kanta on muuttunut merkityksettömäksi.
Miten kansalainen muodostaa mielipiteensä? Justin Kruger ja David Dunning ovat vuodesta 1999 puhuneet siitä, että mitä vähemmän asiasta tietää, sitä epätodennäköisemmin ymmärtää, ettei tiedä asiasta mitään. Kansalaiset eivät ole tyhmiä, mutta usein tietämättömiä.
Kansanedustajat eivät näytä nauttivan kovinkaan suurta luottamusta - kansanedustajien taustalla toimivasta laajasta viranomais- ja asiantuntijakoneistosta puhumattakaan. Kansalaisen astuessa valtioelinjärjestelmän sisäpuolelle hänestä tulee päättäjä, viranomainen tai asiantuntija, jolta puuttuu kansalaisen status. Hän ei myöskään edusta kansan mielipidettä eikä koe kansalaisen arkea.
Myöhemmin ehkä oikeuslaitoksen edustajista ja heidän irtaantumisestaan kansalaisten yleisestä oikeustajusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti